Francis Frangipane
Pyhyys, Totuus ja Jumalan Läsnäolo
(Holiness Truth and The Presence of God)
951-97528-1-1
Käännös: Sami Seppälä
2.painos 1/2006
nid. 152 s.
12,60 €
”Pyhyys, Totuus ja Jumalan läsnäolo" ei ole tarkoitettu kenen tahansa
luettavaksi. Se on kirjoitettu niille, jotka ovat tyytymättömiä omaan
hengelliseen vaellukseensa ja haluavat tehdä jotakin asian hyväksi. Tämä
kirja on tarkoitettu jokaiselle Jumalan pyhälle, joka ei koe elämäänsä
mielekkääksi ennen kuin on löytänyt Jumalan täyteyden”
Francis Frangipane toimii johtavana pastorina River of Life
seurakunnassa (USA, Cedar Rapids, Iowa).
Hänen läpitunkeva sanomansa Jumalan läsnäolosta ja pyhyydestä, on ollut
innoittajana monen hengellisen johtajan etsinnälle syvempään Jumala i
suhteeseen palvelustehtävässään. Yhdessä vaimonsa Denisen kanssa hän on
toiminut pastorina yli 30 vuotta. Heillä on viisi lasta.
PYHYYS, TOTUUS JA JUMALAN LÄSNÄOLO ei ole tarkoitettu kenen tahansa
luettavaksi. Se on kirjoitettu niille, jotka ovat tyytymättömiä omaan
hengelliseen vaellukseensa ja haluavat tehdä jotakin asian hyväksi tämä
kirja on tarkoitettu jokaiselle Jumalan pyhälle, joka ei koe elämäänsä
mielekkääksi ennen kuin on löytänyt Jumalan täyteyden.
Seuraavassa on muutama lainaus kirjasta.
"Monet kristityt etsivät oikoteitä Jumalan voiman saamiseksi.
Oikoteiden etsintä voi kuitenkin tehdä ihmisestäparhaassakin
tapauksessa vain turhautuneen ja pahimmassa tapauksessa väärän opettajan
tai väärän profeetan.Jumala tarjoaa meille valtavaa voimaa, mutta ei
ilman !pyhyyttä. Voimaa edeltää pyhyys.”
"Jumalan valtakunnassa ei ole suurmiehiä, vaan ainoastaan nöyriä
ihmisiä, joita Jumala on päättänyt käyttää suuresti.”
"Älä kätke pimeyttäsi, vaan tuo se päivänvaloon. Älä puolustele sitä
myötätuntoisesti, vaan tunnusta se. Vihaa sitä! Sanoudu siitä irti! Niin
kauan kuin pimeys pysyy salassa, se hallitsee sinua, mutta kun tuot sen
päivänvaloon; siitä tulee valoa."
"Seurakunnan uudistuksen aikakirjoihin tullaan merkitsemään, että eräänä
päivänä Herran pyhät eivät enää tyytyneetkään pelkkiin
ylistyskokouksiin, eikä heidän sydäntensä syvin kaipaus täyttynyt enää
ilohuudoista ja kätten taputuksesta.Tänä siirtymäkautena puhdas palvonta
alkoi viedä heitä Jumalan todelliseen läsnäoloon."