"Tämä on Pyhän Hengen käytännön teologiaa"

”Ennen kuin ehdin lukea riviä­kään, vaikutelma Kaarlo Jalkasen viime elokuussa ilmestyneestä kirjasta Pelastuksen ajan ihanuus ei ollut kovin myönteinen. Tukeva raamatunselitysteos sai huokaamaan syvään, eikä vilkaisu sisäsivuille kohentanut oloa: tiivistä asiatekstiä loputtomiin. Ei tarinoita, pelkkää opetusta. Vaikka olen syvällisten ja lukijaa rohkeastikin haastavien kirjojen ystävä, koin kynnystä kirjan aloittamisessa. .

Onneksi ensivaikutelma petti! Kun pääsin asiaan, huomasin heti ensimmäisestä, Sana rististä otsikoidusta luvusta, että nyt taitaa sittenkin olla tosi kysymyksessä. Jalkanen ei la­vertele joutavia, ei Kertoile tarinoita eikä "junttaa
" lukijaa toisarvoisilla oppi-, näkemys­ ja painotusasioilla. Hän kirjoittaa täyttä Sanaa ja antaa Raamatun tulkita itse itseään.

-Kirja on Pyhän Hengen käytännön teologiaa, ei opillinen kirja. Olen lähtenyt siitä kysymyksestä, miten uskova voisi kasvaa Kristukseen ja Hänen palvelukseensa, Jalkanen selvittää kirjan tarkoitusta.

Kirjan muita teemoja ovat Pyhän Hengen työ uskovassa, herätys ja uskoontulo, rukous, johdatus, Jumalan huolenpito ja kristittyjen yhteys. Kirjan sisältö on peräisin Jalkasen pääosin 1980-luvulla pitämistä puheista. Koska kirja keskittyy ydinasioihin, se ei ole sidoksissa aikaan ja sen ilmiöihin. Se on myönteisellä tavalla ajaton.

On oikeastaan erikoista lukea tällaista tekstiä luterilaisen kirkon papin ja teologian tohtorin kynästä. Tyypillisiä luterilaisiapainotuksia saa hakea. Syvällinen hengellisyys sen sijaan on yhteistä kaikille, ja siksi uskon kirjan puhuttelevan uskovia laidasta laitaan. Vielä enemmän syvyyttä kirjan sanoma saa, kun tuntee kirjoittajan elämänkokemuksia ja taisteluja.

- Kirja on kirjoitettu kipeällä sydämellä, Jalkanen toteaa.”
 

Artikkeli Suomen viikkolehdessä nro 6
9.2.2005 PT Juntumaa
http://www.paiva.fi

Selvää Sana
-Niissä kokouksissa sain kosketuksen sekä karismaattisuuteen että yhteiskristillisyyteen, teol. tri Kaarlo Jalkanen toteaaTommy Hicksin kokouksista Helsingissä 1950 -luvulla.

Myöhemmin Kaarlo Jalkanen koki voimakkaan Pyhän Hengen kasteen, ja alkoi sekä opettaa aiheesta että palvellaihmisiä karismaattisesti. Näistä opetuksista koottu kirja Pelastuksen ajan ihanuus (Itätuuli-Kustannus) näki
päivänvalon viime vuonna. Hämeenlinnalainen karismaatikkopappi Kaarlo Jalkanen on luonteeltaan itserauhallisuus ja käytökseltään sydämellinen ja hienostunut, kuten myös hänen vaimonsa Aila Jalkanen. Kun puhe kääntyy Raamattuun, Pyhän Hengen työhön ja uskovan kasvuun kohti Kristusta, Kaarlo Jalkasen "aarrekammioista" löytyy paljon tietoa, syvyyttä ja kokemuksen tuomaa viisautta?

Kanttorista papiksi
Papin pojaksi syntynyt Jalkanen arvioi uskonsa perustuvan Jeesus-lauluihin, joita hän kuunteli nelivuotiaana mummonsa sylissä. "Pyhä Henki teki minussa työtä jo silloin. Tietoisen päätöksen seurata Jeesusta tein rippikouluiässä" Jalkanen täsmentää. Muun muassa Urho Muroman saarnoista sielunravintoa ammentanut Jalkanen löysi suunnan sai koko tulevalle elämälleen ja työlleen 1950-luvulla Tommy Hicksin kokouksissa. Hän toimi kanttorin ammatissa 12 vuotta, mutta aloitti sitten teologian  opiskelut. Pappisvihkimyksen ottamista hän viivytti kuitenkin valmistuttuaan parikymmentä vuotta. Opiskeluja hän jatkoi aina tohtoriksi asti ja työskenteli tutkijana.

Jano sain täyttymyksensä
Niilo Yli-Vainion ajan koittaessa 1970-luvulla Jalkasen sielussa kyti sammumaton jano, joka odotti: täyttymistään - siitä huolimatta, että jotkut karismaatikot rauhoittelivat häntä tyyliin "sinulla on jo Pyhä: Henki, koska olet uudestisyntynyt". Jalkanen tiesi: kuitenkin itse, että häneltä puuttuu jotain. Kokemukset  Yli-Vainion kokouksissa lisäsivät janoa, mutta kunnon: tutkijan tavoin hän etsi seuraavaksi aihetta käsittelevää kirjallisuutta  Helsingin pääkirjastosta. Arthur Kukkulan kirjaa lukiessaan Jalkanen tiesi löytäneensä miehen, jonka halusi rukoilevan puolestaan. Kukkula kehotti rukousalttarille polvistunutta Jalkasta kiittämään Jumalaa. Aloin siteerata Ilmestyskirjan sanoja, mutta Kukkula sanoi: "Ei tarvitse luetella, sano vain kiitos Jeesus", Jalkanen kertoo hymyillen. Hän teki niin - ja kertoo saaneensa  "varmasti kovimman täin" alttarilla olleista. Aila Jalkanen näki jo ikkunasta kotiin palaavan miehensä puhuvan itsekseen kielillä. Kun" pulputusta" jatkui koko seuraavan yön, hän päätti lähteä etsimään samaa heti seuraavana päivänä. Rukousalttarilla Aila Jalkanen  vilkuili kelloa, oli jo kiire bussiin. "Oletko sinä edes uskossa?" Kukkula kysäisi. Vastauksen saatuaan hän tiedusteli, mihin kirkkoon rouva kuului. "Ei niistä aina tiedä", mies totesi saatuaan kuulla Aila Jalkasen kuuluvan luterilaiseen kirkkoon. - Kaksi viikkoa koimme valtavaa iloa, emme malttaneet nukkuakaan. Kun kuiva luterilainen täyttyy Pyhällä Hengellä, siitä on oksat pois! Kaarlo Jalkanen toteaa hänelle epätavallisen innostuneella äänenpainolla.

Siunausta ja myrskyä
Jalkaset osallistuivat jatkossa raamattu- ja rukouspiireihin ja Se löytyy -evankelioimiskampanjaan kotipaikkakunnallaan Kirkkonummella. Kirkon kuorissa kokoontunutta. karismaattista rukouspiiriä ei kuitenkaan katsottu pelkästään hyvällä. Englantilaisen Trevor Dearingin vieraillessa Suomessa Jalkanen sai uuden siunauksen ja kimmokkeen aloittaa julkinen rukouspalvelu. Monenlaista tapahtui, mutta tärkeimpänä Jalkanen piti sitä, että ohjasi ihmisiä uskoon ja Pyhän Hengen täyteyteen. Parin vuoden kuluttua yhä elinvoimaisena jatkunut toiminta joutui kirkon ulkopuolelle. Sen taakse perustettiin Nehemiaseura, joka järjesti vuosien ajan sekä viikoittaista toimintaa että karismapäiviä. - Karismaatikot tarvitsevat vahvaa raamatunopetusta, Jalkanen linjaa. Otettuaan pappisvihkimyksen vuonna 1987 Jalkanen tuli pian valituksi Nurmeksen kirkkoherraksi. Muutaman vuoden kuluttua sielläkin alkoi voimakas Pyhän Hengen liikehdintä.
- Yksi toisensa jälkeen uskovat täyttyivät Pyhällä Hengellä. Armolahjat
alkoivat toimia, Jalkanen kertoo.

Kaikesta huolimatta
Kun liikehdintä sai tammikuussa 1995 anglikaanipappi John Colesin ryhmän
vierailun myötä "torontolaisia" piirteitä, seurakunnassa nousi voimakas vastustus. Asiaa selviteltiin piispan arvovallalla. Kuultuaan useiden Pyhällä Hengellä täyttyneiden todistukset piispa totesi kuitenkin: "Tehän olette saaneet kokea kaikkein parasta, Jumalan rakkauden." Myöhemmin toimitettu virallinen piispantarkastus oli kuitenkin kivulias tapahtuma.
- Kaikki tutkittiin, mitä pahaa karismaattinen uudistus on tuonut  kenellekin, Jalkanen kertoo silminnähden huvittuneen oloisena. Tulta ei  kuitenkaan voinut sammuttaa mikään ulkopuolinen painostus. Nurmeksessa pidettiin  seuraavina. vuosina normaalin karismaattisen toiminnan lisäksi valtakunnallistakin laajuutta saavuttaneita ylistyspäiviä. Kaarlo ja Aila Jalkanen palasivat muutama vuosi sitten eläkepäivilleen Hämeenlinnaan. Viime vuonna syntynyt kirja Pelastuksen ajan ihanuus kertoo, että tuli palaa edelleen. Opetusten julkaisemisen taustalla on Jalkasen huoli Suomen kristittyjen uskon ja elämän pinnallistumisesta.
- Moni ottaisi vain kermat päältä, mutta onneksi on niitäkin, jotka eivät ole notkistaneet polviaan hengellisen viihteen ja pinnallisuuden alttarille.He todella rakastavat Herraa ensimmäisellä rakkaudella, Jalkanen kiittää. Myös hengellisten johtajien roolin Jalkanen näkee hyvin merkittävänä.
- Karismaattinen liike tarvitsee voimakkaita hengellisiä johtajia.
Jumala on aina. kristikunnan historiassa käyttänyt johtajia viemään työtään eteenpäin.


Artikkeli Suomen viikkolehdessä nro 6/ 9.2.2005 PT Juntumaa http://www.paiva.fi
 

Takaisin