Profetian tarkoitus

Profetia on annettu rohkaisuksi, mutta se on annettu myös rakentamaan. Suuri osa elämästäni ja palvelutyöstäni on rakentunut täyttyneille profetioille. Melkein jokainen merkittävä osa palvelutyöstämme, myös se, mihin paikkoihin menen palvelemaan ja puhumaan, on ennustettu edeltäkäsin profetioiden kautta. En harkitse jonkin tekemistä tai jonnekin palvelemaan menemistä, ennen kuin Herra on puhunut siitä minulle etukäteen. Myös Jeesus teki näin. Hän ei vastannut inhimillisiin tarpeisiin: Hän teki vain sitä, mitä Hän näki Isän tekevän. Meillä ei ole aikaa mennä paikkoihin tai aloittaa asioita, joihin Jumala ei meitä johda. Uskon, että antautumisemme kuulemaan Herraa ennen kuin teemme asioita, antaa meille mahdollisuuden olla hedelmällisiä niiden voimavarojen ja sen ajan puitteissa, jotka meille on uskottu.

Tiedän henkilöitä, jotka ovat menestyksellisesti rakentaneet palvelutyön tai seurakunnan profeetallisten sanomien perusteella. Tiedän myös muita, jotka ovat haaksirikkoutuneet tai kärsineet vakavia kurssista poikkeamisia, koska eivät tienneet miten profetiaa tulisi arvioida. Monet näistä ongelmista johtuvat siitä, että vaikka he vastaanottivat aidon ilmestyksen Herralta, he tulkitsivat tai sovelsivat sitä väärin. Ehkä tämä kuulostaa jonkun korvissa liian monimutkaiselta, mutta se on selvästi Raamatun asettama malli, ja poikkeaminen terveestä raamatullisesta viisaudesta profeetallisten ilmestysten suhteen käy meille kalliiksi. Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa 22:29: "Te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia ja Jumalan voimaa." Tänä päivänä monet tekevät virheitä, koska he tuntevat kirjoitukset, mutta eivät Jumalan voimaa. Ne, jotka tuntevat Hänen voimansa tekevät usein erehdyksiä, koska he eivät tunne kirjoituksia, niin kuin heidän tulisi. Jos haluamme välttyä erehdysten tekemiseltä, meidän tulisi tuntea sekä kirjoitukset että Jumalan voima. Profetioita ei ole koskaan tarkoitettu korvaamaan Raamattua, ja Raamattua ei ole koskaan tarkoitettu korvaamaan profetioita.

Olen viettänyt paljon aikaa joidenkin suuria palvelumuotoja johtavien vanhoillisten evankelikaalisten parissa, joille Jumala on alkanut puhua unien, näkyjen ja profetioiden kautta. Monissa tapauksissa Hän alkoi näin tehdä, vaikka se olikin johtajien teologian vastaista. Tästä on tullut niin yleistä, että olen alkanut ihmetellä, onko enää ollenkaan jäljellä vanhoillisia evankelikaalisia johtajia, joita Jumala ei näin käsittelisi. MorningStar-kustantamoon tulee melkein jatkuvana virtana avunpyyntöjä niiltä, jotka haluavat ymmärtää, mitä heille on tapahtumassa. Vanhoilliset evankelikaaliset eivät ehkä vielä ole huomanneet, että profeetalliset ihmiset tarvitsevat heidän apuaan aivan yhtä paljon, kuin he tarvitsevat niiden apua, joilla on kokemusta profetian lahjoista. Kirjoituksia tuntevien ja Jumalan voimaa tuntevien välille täytyy syntyä yhteys, jotta seurakunta saavuttaisi sen täysi-ikäisyyden, johon se on kutsuttu. Tämä onkin nyt tapahtumassa valtavalla vauhdilla.

Olen tutkinut Raamattua varmistaakseni, että kokemuksissani esille tulevat opetukset ovat raamatullisia, ja olen varma että ne ovat. Myönnän kyllä, että jotkut niistä saivat minut itsenikin näkemään joitakin raamatunkohtia aivan uudella tavalla. Kuitenkin uskon, että tämä on yhdenmukaista tällaisten profeetallisten ilmestyksien tarkoituksen kanssa. Profetiaa ei tulisi käyttää opin rakentamiseen. Tähän tarkoitukseen meille on annettu Raamattu ja uskon, että Raamatun oppi on täydellinen ja että siihen ei tulisi lisätä mitään. Kuitenkin Raamatussa itsessäänkin on monia esimerkkejä profeetallisista kokemuksista, joita on annettu eri henkilöille valaisemaan Kirjoituksia. Uuden testamentin puolella hyvä esimerkki tästä on Pietarin vaipuminen hurmioon, mikä johti hänet matkalle Korneliuksen taloon ja sitä kautta uskon oven avaamiseen pakanoille. Tämä kokemus ja sen hedelmä tekivät seurakunnalle selväksi, että Herra oli tarkoittanut evankeliumin saarnattavaksi myös pakanoille. Tämä ei luonut uutta oppia, vaan valaisi Kirjoituksia ja mitä Herra itse oli heidän keskellään ollessaan heille opettanut, mutta minkä he nähtävästi olivat unohtaneet. Monet näissä kahdessa kirjassa olevat kokemukset tekivät saman minulle. Ne muistuttivat minua jatkuvasti omasta opetuksestani ja siitä, mitä olin oppinut muilta, mutta mitä olin parhaimmillaankin toteuttanut omassa elämässäni vain pinnallisesti. Tällä tavalla nämä profeetalliset kokemukset olivat minulle jatkuva haaste, jotka toivat välttämätöntä ojennusta, jopa tuomiota, omaan elämääni ja opetukseeni. Koska nämä kokemukset annettiin minulle, otin ne henkilökohtaisesti enkä oleta, että samat ojennukset ovat tarpeen kaikille. Kuitenkin uskon, että monet, ehkä jopa suurin osa niistä on yleisesti sovellettavissa aikamme seurakuntaan. Tässä kirjassa on monia usein toistuvia aiheita. Ne eivät ole vain toistettuja toteamuksia, vaan jotkut näistä aiheista otetaan esille eri näkökulmista tai niiden sanamuoto on erilainen eri tilanteissa. Ymmärrän, että tämä on voinut olla tarpeen oman hidasjärkisyyteni vuoksi, aivan niin kuin Herran täytyi toistaa itseään Pietarille yhä uudestaan. Ymmärrän myös, että toistaminen ei ole hyvää kirjallista tyyliä, mutta tyyli ei ole tässä päämääräni. Joka kerta kun asia toistetaan, sen jääminen mieleen on todennäköisempää. Siksi olen yrittänyt toistaa kaiken aivan, niin kuin se toistettiin minulle.

Profetaalliset kokemukset

Ymmärrän myös, miten näiden joidenkin ilmestysten luonne voi aiheuttaa teologisia ongelmia. Eräs näistä saattaa olla se, miten tapasin monia Vanhan ja Uuden testamentin sekä kirkkohistoriamme kannalta tärkeitä, jo kuolleita, henkilöitä, ja miten keskustelin heidän kanssaan. Tälle on kyllä raamatullisia esikuvia, esimerkiksi kun Jeesus puhui Moosekselle ja Eliaalle. Vaikka Elia oli viety taivaaseen ilman kuolemaa, Mooses oli kuollut. Toinen esimerkki löytyy Ilmestyskirjasta, kun apostoli Johannes polvistui palvomaan enkeliä. Enkeli nuhteli Johannesta sanoen, että hän oli veljiensä kanssapalvelija aivan kuten Johanneskin Ilmestyskirja 22:9. Monet tulkitsevat tämän tarkoittavan, että tämä oli eräs Herran luo menneistä pyhistä. Tästä huolimatta ymmärrän, että joillekin tämä voi vielä olla ongelma, ja siksi annan vielä yhden selityksen.

Profeetallisten kokemusten ja itse tekemisen välillä on ero. Esimerkiksi, kun Hesekiel otettiin Hengessä ja vietiin Jerusalemiin, on ilmeistä, että häntä ei viety itse fyysiseen Jerusalemiin, vaikka näky tuntui hänestä hyvin todelta. Monet asioista, jotka hän koki, eivät tosiasiassa tapahtuneet, vaan tarkoituksena oli välittää viesti pakkosiirtolaisille. Samalla tavoin, vaikka jotkut näistä kokemuksista ja henkilöistä tuntuivat minulle hyvin todellisilta, asetan hyvin kyseenalaiseksi sen, puhuinko todella ihmisten kanssa taivaassa. Uskon, että nämä olivat profeetallisia kokemuksia, jotka oli tarkoitettu välittämään sanoma. En tiedä, olivatko taivaassa näkemäni paikat todellisia paikkoja, vai näyttivätkö ne vain todellisilta sanoman välittämisen vuoksi. Kuitenkin olen avoin ajatukselle, että näin todellisia paikkoja ja tapasin todellisia ihmisiä. En näe tämän vaihtoehdon ja Raamatun välillä mitään ristiriitaa, vaikka ymmärrän että jotkut voivat vastustaa ajatusta.

Mutta aivan niin kuin Aabelin veri puhuu, vaikka hän on kuollut, näiden raamatullisten henkilöiden elämä sisältää epäilemättä sanomia, joita ymmärsin näiden kokemusteni kautta paljon paremmin. Kokemusten ajallinen kesto on yksi syy, miksi taivun uskomaan, että nämä olivat luultavasti profeetallisia kokemuksia ja etten keskustellut todellisten ihmisten kanssa. Monet ihmiset voivat esimerkiksi nähdä niin todentuntuisia unia, että heti herättyään he voivat lyhyen aikaa kokea unen totena. Kuitenkin jopa kaikkein todentuntuisimmat unet alkavat haihtua muutaman tunnin jälkeen ja ne voidaan unohtaa. Todelliset kokemukset eivät ole tällaisia. Minulla on ollut todellisia kohtaamisia Herran ja enkelien kanssa, ja ne ovat minulle vieläkin yhtä eläviä, kuin tapahtuessaan vuosia sitten. Minulla on ollut monia unia ja näkyjä Herrasta ja Hänen enkeleistään, mutta nämä ovat haihtuneet hyvin nopeasti. Muutamaa tapausta lukuun ottamatta näissä kirjoissa kuvaillut kokemukset haihtuivat kuten ilmestykset, eivätkä kestäneet kuten todelliset kohtaamiset. Juuri tämän vuoksi yritin kirjoittaa kokemukset muistiin heti niiden tapahduttua niin nopeasti kuin suinkin. Joissakin tapauksissa en voinut tätä tehdä. Sitten kun olisin kyennyt kirjoittamaan kokemuksistani, olin jo alkanut unohtaa niitä osittain. Tunsin Pyhän Hengen auttavan minua palauttamaan asioita mieleeni, mutta mitä enemmän aikaa kului kokemuksen ja kirjoittamisen välillä, sitä enemmän olin huolissani siitä, välitinkö ne aivan tarkasti kokemallani tavalla. Olin tietoinen omista lempiopetuksistani tai ennakkoasenteistani, jotka helposti pystyivät hiipimään tekstiini, ja vaikka todellakin yritin estää tätä tapahtumasta, en voi kieltää mahdollisuutta, että näin on joskus voinut päästä tapahtumaan. Tämän vuoksi jatkuva rukoukseni tämän kirjan osalta on ollut, että Pyhä Henki johtaisi minua sen kirjoittamisessa sekä kaikkia niitä, jotka sen lukevat.

Pyhä Henki annettiin meille johtamaan meitä koko totuuteen ja Jeesuksen luo. Rukoilen, että sinä voisit erottaa sen, mikä on totta ja Jeesuksesta, ja että voisit pitää kiinni siitä ja jättää huomiotta sen, mikä ei ole Hänestä. Raamatun erehtymättömyys Monin paikoin yritin kirjoittaa Herran sanat sanatarkasti niin kuin ne puhuttiin minulle, mutta silti tämä ei ole Raamattu, enkä usko, että millekään profeetalliselle kokemukselle on tarkoitus antaa samaa painoarvoa kuin Kirjoituksille. Kuitenkin profetia on hyvin tärkeä seurakunnalle, eihän meitä muuten olisi Kirjoituksissa kehotettu: "Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa" I Kor. 14:1. Meille sanotaan myös: "Mutta profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi. Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa." I Kor. 14:3-4 Raamatussa ei kertaakaan sanota, että profetia olisi opin opettamista varten – tähän tarkoitukseen meillä on Kirjoitukset. Siellä ei kertaakaan sanota profetian olevan erehtymätön, minkä vuoksi meidän juuri tulee aina koetella profetia. Kuitenkin profetia rakentaa. Koska profetia on Pyhän Hengen lahja, meidän tulee kohdella sitä pyhänä, kuten kaikkea Häneltä saamaamme. Mutta koska se välittyy ihmisten kautta, sitä ei tule pitää erehtymättömänä.

Raamatun kirjoitukset alkuperäisessä muodossaan ovat erehtymättömiä. Ne ovat totuuden kallio ja puhdas ilmestys Jumalasta ja Hänen teistään, ja niille me voimme rakentaa elämämme ja olla varmoja elämämme ikuisesta perustuksesta. Profetian näen enemmänkin kuin Herran erämaassa tarjoamana mannana. Se on Herrasta ja vahvistaa meitä jokapäiväisessä vaelluksessamme, mutta jos yritämme pitää sitä kauemmin, kuin on tarkoitus, se pilaantuu. Raamattu on pysyvä ja se on annettu meille, jotta voimme rakentaa elämämme totuuden varaan. Profetia on sitä vastoin annettu meille rakennukseksi ja rohkaisuksi ja pitämään meidät päivittäin Herran tahdossa. Jokaisen suhteen laatu määräytyy viestinnän mukaan ja mikä tahansa suhde, jossa ei pidetä jatkuvaa yhteyttä osapuolten välillä, on kuoleva suhde. Profetia auttaa meitä pitämään jokapäiväisen suhteemme Herraan tuoreena, ja tämän vuoksi uskon Kirjoitusten rohkaisevan meitä etsimään erityisesti tätä lahjaa. Olen etsinyt profetian lahjaa monien vuosien ajan. Tein tätä kuuliaisuudesta Raamatun kehotuksia kohtaan, koska rakastan profeetallisia lahjoja. Rakastan profeetallisia kokemuksia, vaikka suurin osa niistä on ollut minulle tärkeitä nuhteluja. Tästä huolimatta olen rukoillut viisautta ja viisaudensanojen saamista enemmän, kuin mitään muita lahjoja. Luulen, että tämän vuoksi Herra ilmestyy minulle melkein aina näissä kokemuksissa Viisauden henkilöitymänä. Uskon myös, että todella viisas henkilö rakastaa nuhteluja, sillä "kurittava nuhde on elämän tie" Snl. 6:23. Jokaisessa näistä kokemuksista olen vastaanottanut syvälle käyvää ja tarpeellista ojennusta elämääni.

Tässä kirjassa on myös joitakin hyvin perustavanlaatuisia suunnankorjauksia seurakunnalle yleisesti. Lukuun ottamatta niitä seurakuntia, joista olen henkilökohtaisesti vastuussa, yritän olla näkemättä ongelmia, jotka vaivaavat koko Kristuksen ruumista. Seurakunta on Herran morsian, ja olen hyvin tarkka, etten millään tavoin ota vapauksia nuhdella sitä. Kuten Paavali selvitti korinttolaisille, meillä on omia vastuualueitamme ja meidän tulisi pysyä niiden rajoissa. Minun ei tulisi ojentaa jonkun muun lapsia, mutta ystävänä voin puhua lasten vanhemmille ja toivoa, että myös he kokevat samaa vapautta kertoa minulle asioista, joista lapsiani tulisi nuhdella. Tässä kirjassa kerrotuissa kokemuksissa Herra näytti minulle joitakin kauhistuttavia katastrofeja, joihin seurakunta on menossa, jos emme tee joitakin perussuunnanmuutoksia. Katson, että minulla itsellänikin on näitä ongelmia, joten jos minulta kysytään, mitä meidän tulisi tehdä, voin vain vastata, että myös minä yritän selvittää asioita. Etsin lisää ilmestystietoa, suurempaa ymmärrystä tulkintaan ja viisautta soveltaa kaikkea tätä oikein. Rohkaisen sinua uudestaan pitämään mielessäsi, että vaikka profeetalliset kokemukseni näitä sanomia vastaanottaessani olivat hyvin todellisia silloin, kun ne tapahtuivat, ne tuntuivat hyvin epätodellisilta vain muutaman tunnin jälkeen. Tämä oli joskus ongelma yrittäessäni tallentaa niitä. Yritin kirjoittaa ne parhaani mukaan niin uskollisesti kuin kykenin, mutta en suinkaan väitä, että kokemukset olisi kirjoitettu sanatarkasti niin kuin ne tapahtuivat. Kuitenkin, vaikka olisin unohtanut joitakin yksityiskohtia tai sanamuoto olisi ollut hieman toisenlainen, sanoma on silti tosi, se on Herralta, ja aika on lähellä.

Takaisin